Levyarvio: Greg Sover


GREG SOVER – His-Story
(Grounded Soul MHD 1776)

”His-Story” on afroamerikkalaisen kitaristi-laulaja Greg Soverin järjestyksessään neljäs tuotos. Samalla sitä voidaan pitää artistin tähänastisen uran kypsimpänä albumina. Jim Salamonen kanssa yhdessä tuotettu kiekko sisältää kahdeksan alkuperäistä sävellystä sekä kaksi Jimi Hendrixiltä napattua lainaa. Materiaalin suhteen liikutaan sähköisen bluesrockin maisemissa painotuksen ollessa jälkimmäisessä tyylisuunnassa.

Philadelphiasta kotoisin oleva Sover on kelpo, joskin hieman persoonaton vokalisti. Miehen varsinainen tavaramerkki lieneekin vahvasti Jimi Hendrixin jalanjäljissä kulkeva, ajoittain myös psykedeelisiä sävyjä sisältävä ärhäkkä kitarointi. Vahvoja mielleyhtymiä voi löytää myös Living Colour -yhtyeen nokkamiehen Vernon Reidin suuntaan.

Jo varhain lapsuudessa kitaransoiton aloittanut Sover itse listaa suurimmiksi vaikuttajikseen Hendrixin lisäksi Duane Allmanin, Jeff Beckin, Stevie Ray Vaughanin, Pete Andersonin (Dwight Yoakamin kitaristi) sekä kolme kuningasta B.B.:n, Albertin Ja Freddien. Näistä Hendrixin vaikutus on tämän levyn perusteella ehdottomasti ilmeisin. Tätä yhteyttä alleviivaa vielä lisää Hendrix-basisti Billy Coxin vierailu albumin kahdella lainabiisillä.

Näistä Hendrix-lainoista Manic Depression kulkee mallikkaasti pitkälti alkuperäisen version tyyliin. Toinen cover, alun perin ”Are You Experienced” -kiekolta löytyvä Remember on melodisempi sävellys, jonka levyttämistä Cox oli ehdottanut kitaristille. Esitys istuu mainiosti Soverin tyyliin. Puhdassoundinen Stratocaster soi heleästi ja lopussa kuultavat funkyt kitarakuviot nostivat ilmaan toiveen, että Sover olisi itsekin säveltänyt tämän tyylistä alkuperäismateriaalia enemmän kiekolla. Cox toimi myös näiden esitysten tuottajana.

Hendrixin varjo näyttäytyy vahvasti kahdella Soverin omallakin sävellyksellä. Hidas blues Temptation muistuttaa erehdyttävästi legendan Red House -sävelmää. Tämän lisäksi raskassoutuinen 28 tuo väistämättä mieleen Voodoo Child (Slight Return) -biisin.

Muista omista kappaleista Living On The Edge ja Freedom Pt. 2 edustavat melko lailla valtavirtaan kallellaan olevaa rock-meininkiä. Näistä jälkimmäinen on sävellyksenä ja yhteiskunnallisine sanoituksiltaan huomattavasti mielenkiintoisempi kuin junnaava voimakappale Edge. Stuck In Rain ja Tonight ovat vahvasti tulkittuja, mutta hieman turhan kliseisiä pop/rock -balladeja. Sen sijaan avausbiisinä kuultava hämyisä Dark House sekä soulahtava One Way Train omaavat enemmän omaperäisyyttä ja kuuluvat näin ollen albumin parhaisiin hetkiin.

Soverin albumi on saanut alan lehdistössä hyvin näkyvyyttä. Lisäksi mm. Living Blues -lehti teki myös artistista oman juttunsa uusimpaan loka-marraskuun numeroonsa. Arviot CD:stä ovat pääsääntöisesti olleet positiivisia. Itse olisin vähän varovaisempi. Omat sävellykset jättävät vielä ajoittain toivomisen varaa ja tyylillinen kirjo luo hieman sekavan vaikutelman. Aika näyttää, löytääkö Sover vahvemmin oman tyylinsä niin laulajana kuin soittajana. Se tulee lopulta määrittämään, pystyykö taitava kitaristi ottamaan seuraavia askeleita urallaan.

J-P Berg
(julkaistu BN-numerossa 5/2023)

Share